Aina kun jokin katastrofi yllättää, kun jokin menee pahasti pieleen, kun elämääsi tai läheisesi elämään astuvat sairaus, vammautuminen tms. niin tiedä, että tässä kaikessa kärsimyksessä on myös toinen puoli. Tiedä, että olet vain askeleen päässä jostakin uskomattomasta, täydellisestä alkemistin muutoksesta, tuskan ja epäjalon metallin muuttumisesta kullaksi. Tuota yhtä askelta kutsutaan antautumiseksi.
En tarkoita, että tuollainen tekisi sinut onnelliseksi. Sitä se ei tee. Mutta pelko ja ahdistus muuttuvat sisäiseksi, hyvin syvältä nousevaksi rauhaksi ja tyyneydeksi. Ne nousevat Ilmentymättömästä itsestään. Tässä on kyse "kaiken ymmärryksen ylittävästä Jumalan rauhasta". Siihen verrattuna onnellisuus on peräti pinnallista.
Tämän sädehtivän rauhan myötä oivallat olevasi häviämätön, kuolematon. Tämä oivallus ei nouse mielen tasolta vaan Olemisen syvyyksistä. Eikä tämä ole uskoa. Se on täydellistä varmuutta, joka ei tarvitse tuekseen ulkoisia todisteita, ei todeksi todistamista.
Ensimmäisenä mahdollisuutesi on antautua jokaisena hetkenä sen todellisuudelle. Kun tiedät, ettei sitä, mikä on, voi saada tekemättömäksi, koska se jo on, sanot sille kyllä, mikä on tai hyväksyt sen, mitä ei ole. Jos pysyt tässä hyväksymisen tilassa, et luo enää kielteisyyttä, et lisää kärsimystä, et lisää murhetta.
Sinulla on kuitenkin toinenkin mahdollisuus. Ellet voi hyväksyä ulkoisia tapahtumia, hyväksy se, mita tapahtuu sisälläsi. Tämä tarkoittaa, ettet vastusta tuskaa. Salli sen tulla. Antaudu surulle, epätoivolle, pelolle, yksinäisyydelle eli kaikille tavoille millä se kärsimys ilmenee. Huomaat miten antautumisen ihme muuttaa syvän kärsimyksen syväksi rauhaksi. Tämä on sinun ristiinnaulitsemisesi. Tulkoon siitä sinulle ylösnousemus ja taivaaseenastuminen.
(Eckhart Tolle)
