
Ilta taas kutsuu yötä luokseen
pysähtyy aika uneen harmaaseen
enkeli vain valvoo ja torjuu vaarat
näkyvät ja näkymättömät
nukahdin kesken rukoukseni
se ehkä jatkuu vaikka nukunkin
kuu paistaa välistä verhojen
varjo taas peittää avaruuden
yksinään teemme matkaa tyhjyyteen
pallo kulkee hiljaa tuskin huomaat
loppuaan kai odottaa
mutta maatakin kiertää kuu
se monelta unohtuu
käsi ojentuu ja siitä kasvaa rakkaus
aamu taas nostaa minut päivään
toivotaan – ei kukaan herää ikävään
käsi joka koski antoi voiman
alkaa kaiken uudestaan