Aamun avaukseni 20.9.2010

‎"Kaikki on kaunista minulle tämän ilman kannen alla, ilo, murhe, itku,
nauru, luonto, maailma, lokakin, rauha suuren rakkauden, vihurit vihan
lemmen, kaikell' on kajastuksensa Luojan suuressa suvesta, ikuisesta
auringosta tähtitarhojen takana".

(Eino Leino: Laulujen lapsi.)

Kolhittu astia ei ehkä kelpaa pöydän
kaunistukseksi, mutta kolhiintunut
ihminen kelpaa hyvin toisen auttajaksi.

Toivo ei missään tapauksessa ole sama asia kuin optimismi. Se ei ole vakuuttuneisuus siitä, että kaikki kääntyy hyväksi, vaan varmuus siitä, että kaikessa on jotain mieltä siitä riippumatta, miten asiat järjestyvät. (Vaclav Havel)

Tee minut viisaaksi, jotta ymmärtäisin,
että ihmisen arvostus on teonsana tässä ja nyt.
Pitkillä lauseilla voi totuuden kätkeä vain itseltään,
muille viestiksi riittävät arkiset teot.

–Irja Askola, Helsingin piispa