Unohdettuani kaiken kirjasta oppimani olin onnellinen.
Suuret luulot eivät enää kuuluneet minulle.
Viisauden ovella ei ollut enää vartiota.
Tuuli tuli ja meni.
(Einari Vuorelan runo, joka on Taigan Siniä muistuttanut jo vuosien ajan seinällä olevassa lapussa...)
Samoja ajatuksia pukee sanoiksi tsekkikirjailija Jaroslavl Seifer seuraavasti:
Vasta vanhemmiten olen oppinut rakastamaan hiljaisuutta. Se koskee rajummin kuin musiikki. Hiljaisuudesta nousee värähteleviä merkkejä ja muistin risteyksissä kuulet kuulet nimiä, jotka aika jo yritti takahduttaa.
(Hannu Tarmion ja Aivi Gallen-Kallelan toimittamasta kirjasta nimeltä Rakkaudesta Keski-Suomeen poimittuna )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti