keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Kahil Gibran

Te olette syntyneet yhdessä ja yhdessä pitää

teidän oleman alati.

Teidän pitää olla yhdessä silloinkin,

kun kuoleman valkoiset siivet hajottavat päivänne.

Niin, teidän pitää olla yhdessä vieläpä muistellessanne Jumalaa hiljaisuudessa.

Mutta antakaa etäisyyden olla välillänne.

Ja antakaa taivaan tuulien tanssia keskellänne.

Rakastakaa toinen toisianne, mutta älkää tehkö

rakkautta kahleeksi.

Antakaa sen mieluummin olla liikkuvana merenä

sielujenne rantojen välillä.

Täyttäkää toistenne pikarit, mutta

älkää juoko samasta pikarista.

Antakaa toisillenne omasta leivästänne,

mutta älkää syökö samasta leivästä.

Laulakaa ja tanssikaa yhdessä ja olkaa iloisia,

mutta antakaa toinen toisenne olla yksinään.

Samoin kuin luutun kielet ovat erillisiä, vaikkakin

sama sävel saa ne värisemään.

Antakaa sydämenne, mutta älkää antako sitä

toisen säilytettäväksi

Sillä ainoastaan Elämän käsi voi säilyttää

sydämenne.

Ja seisokaa yhdessä älkääkä kuitenkaan liian lähekkäin.

Sillä temppelin pilarit ovat erillään.

Eivätkä tammi ja sypressi kasva toistensa varjossa.

(kirjassa Profeetta, suom. Annikki Setälä. Karisto 1979)

Ei kommentteja: